Maailmalle, maailmassa, maailmalta.

The Road goes ever on and on 

Down from the door where it began. 

Now far ahead the Road has gone, 

And I must follow, 

if I can, 

Pursuing it with eager feet, 

Until it joins some larger way, 

Where many paths and errands meet. 

And whither then? I cannot say. 

- J.R.R. Tolkien

Tässä sitä taas ollaan. Kaipuu maailmaan!

No ei se sitä kuitenkaan tarkoita, etteikö tässä olisi maailmalla, onnellisesti 

ja näinkin on hyvä. 

Mutta kun on syntymässään saanut jalat, jotka haluaa painautua tiehen ja 

lähteä kulkemaan, on taas niin vaikea saada ne pysymään aloillaan.

Sydän pakahtuu ja kurkkua kuivaa, silmänurkkiakin polttaa.. ihan kuin joku sairaus!

Olen onneksi matkalla mieheni kanssa, se matka on eri tarina, kaunis tarina.

Tämä kaipuu on aivan kuin kaipaisin kotiin, jossa en ole vielä ollut. 

Matkoja on mahtunut tähän vuoteen, se on ihanaa ja niistä kiitollisina 

laitan kuvasia tänne katseltavaksi.

Kööpenhaminaan tehtiin 2-vuotis hääpäivän juhlistamismatka huhtikuussa. 

Kevään ensimmäiset lämpimät aurinkopäivät sattuivat osaksemme ja mieheni teki jopa

oman suomenkielisen biisinkin sen innoittamana, minä toimin 

perkussionistitaiteilijana laulelun rinnalla :D

                    "Aurinko paistaa,

                    se on niin ihanaa,

                    se lämmittää... " 

Sittenpä piipahdin ihanaan Lontooseen ihanan Tiinan luo,
kun Köpiksestä kotiuduimme.
Olipa kerrassaan matka tämäkin. Pääsin matkailemaan
Stonehengellekin ja Salisburyyn, WHOAH!
Tässä hieman matkaa kuvina.

Kesäkuussa täyttyi pitkään odotettu unelma, 

matka takaisin Ugandaan. 

Kaksi vuotta oli siitä, kun olimme tulleet Suomeen 

ja oli todellakin aika pakata 

kimpsut ja kampsut ja lähteä katsomaan perhettä siellä.

Olin menossa ensimmäistä kertaa Ugandaan LOMALLE! 

Uskomaton fiilis.

Tottahan toki tuli vähän tehtyä kaikkea kivaa 

pikku hommaa Caring Handsillä,

mutta se nyt on pääasiassa pelkkää hupia :)

Oikea jalkani, jonka olen nimennyt "Kokemusjalaksi" 

sai taas Afrikan pureman lisäksi uutta kolhua. 

Teloin varpaani uima-altaan pohjalla olevaan kiveen 

toisella viikolla ja lääkäri oli sitä mieltä, 

että keppikävelyksi menee... 

piut-paut vaan sun kepeilles... 

Noh, olihan se varvas musta, turvoksissa ja kipeä,

mutta parani!

Matka oli ihana, kuuma, moskiittojenkin täyttämä, 

tuoksuva, hulvaton, ratkiriemukas, 

värikäs, mehevän muikean muhkea ja ilon kyyneleinen!

Tässä "muutamia" kuvia.

ONNEA teille jotka jaksoitte tänne asti!

Lokakuulle suunnitellaan syyslomaa Liettuaan, ihanaa!

tein Couch Surfing accountinkin ja katsotaan nyt 

kopastaanko sitä vai mennäänkö

privaatisti hotelliin.

Syödessä nälkä kasvaa ja mitä enemmän ahmin maailmaa, 

sitä enemmän sitä haluan!

(ps. en tiedä miksi tämä viimeinen kuva on tässä...

kirjoitin tätä ja intuiitiolla vaan laitoin jonkun kuvan loppuu ja

se oli sitten tämä).