Matkalla

Kokeillaanpas kuinka tämä kirjoittaminen toimii junassa puhelimen kautta. Tiedän että kirjoitusvirheitä varmaan tulee, mutta en viitsi miitä nyt korjata. :)

Loma alkoi tänään, kesälima ja sen kunniaksi ainakin meilläpäin "satoi lehtiä". Onneksi ei vettä. 

Olen siis junassa matkalla tällätavoin: Tampere-Riihimäki-Lahti-Parikkala-Kerimäki ja Kermäeltä vielä parkyt kilsoo mökille Savonrannalle. 

Minusta minä olen saanut suuren onnen elooni, että minulla on olemassa tämmöinen ihanuus kuin mökki. Ja että se on vielä kaiken kukkuraksi paikassa jossa Suomen kartassa on paljon"reikiä". 

Saimaan saaressa pikkuinen torppa jne. 

Ja iskomatonta on se ettäsinne meidän möksän viereen on tällä viikolla rakentumassa Miniatyyri Kesähuvila MINULLE! Vaikka ei se oikeasti ole vain minulle, mutta tahdon silti sanoa sen just niin! Heh. 

Huviloista puheenollen, ollaan etsimässä tämän Tampereen miniatyyri kodin tilalle uutta kotia ja olen käynyt asuntoesittelyissä ihan hirmuisen paljon. 

Vaikeaa on päätää halujen ja realiteettien väliltä, siisettä haluanko laatikon vai sen kansakoulun järven rannalta. 

No nuo on nuita juttuja nuo. 

Minä rakastan elämääni ja sitä että minun korkkareissa on ihanan pehmeät päkiäosat ja että nenään tulee ruusun tuoksu ja että minua on sanottu Amélieksi ja että rakastan Nurenia ja että pääsen metsään tarvittaesa vaikka asunkin keskellä ydintä ja että pystyin pelastamaan sen perhosen ikkunan välistä.  Ja vaikka mitä. Esimerkiksi sitä. 

Jumissa.

Niskat jumissa.
Pää jumissa.
Lonkka jumissa.
Ajatukset jumissa.
Elämä jumissa.
Jaksaminen jumissa.
Tekemiset jumissa.
Eteneminen jumissa.

Kuin olisin nostanut koko loppuelämäkseni Isa-riimun.

"Sinulle on koittanut hengen elämän talvi".
"Jonkin asian positiivinen loppuunsaattaminen on nyt epätodennäköistä".
"Hyödyllinen toiminta on jäässä, kaikki suunnitelmasi pysähdyksissä".
"Tunnet energiasi valuvan tyhjiin ja ihmettelet mistä tämä epätavallinen heikotus johtuu: kolea tuuli puhaltaa yli vanhan elämäntapasi jäälauttojen".

"Yleensä Isa vaatii henkilökohtaisen, "minän", uhraamista".
"Yritys pitää vanhasta kiinni johtaa vain onttoihin tunteisiin".
"Suostu ja pysyttele hiljaa".
"Sen mikä on ollut täysi täytyy tyhjetä; sen mikä on kasvanut täytyy vähetä".
"Antautuminen on rohkeuden ja viisauden osoitus".
"Ole eristyksissäsi varovainen äläkä itsepäisesti yritä saada tahtoasi läpi".
"Pidä mielessäsi että vanhan kuoressa on kätkeytyneenä uuden siemen, toteutumattoman potentiaalin siemen, hyvän siemen."
(Kts. Ralph Blum: Riimujen kirja s.102-103)

Eli minä olen nyt tuossa pysähdys, jumi tilassa. Mutta toivoa on.
Elävästi mielessäni pyörii kokonainen vuosi jumia, 2007-2008 vaiheilla... uuhh.. OLIN jumissa.
Silloin Pluto siivosi elämäni nurkat ja kaapit perusteellisesti. Siitä kuitenkin poiki elämäni tärkeimpiä asioita ja suunnanmuutoksia.

Nyt sitten vaan odotellaan mitä tapahtuu...

Onhan tässä ollut kaikkea.
Vanhat paskat nousee välillä pintaan, ego.
Ärsyttäviä luonteenpiirteitä, vähättelyä, kateutta.
Viiniäkin on mennyt, välillä hieman liikaa.
Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, runoja, lauluja, asioita jotka eivät pääse ulos.
Avioliitto on kaunista ja vaikeaa, minulle.
Sairaanhoitajan työ on kaunista ja vaikeaa, minulle.
Luovuus kukkii, mutta on kaunista ja vaikeaa, minulle.


Olen niin juureton, enkä oikein haluakaan asettua, etsin vaan.
Tamperelle oli ihana muuttaa ja nyt tekisi sitten mieli pois.
Voisin lähteä, mutta.. en yksin tietenkään.
Jutellaan.
Hissukseen.

Odotan ja..
...valaistun!

Niin se menee.

Nostin riimun tähän hetkeen. Gebo - kumppanuus, lahja.
Ihanaa!

Tässä hieman värikylläisiä kuvia kauniista Liettuasta viime syksyltä.

Ja laitetaan nyt muutama kuva keväisestä Lontoosta viime kuulta.

Minä rakastan maailmaa ja sinne halajan, juureton, kameleontti-nainen!

Nyt vaan odotellaan puhdistumista.

Maailmalle, maailmassa, maailmalta.

The Road goes ever on and on 

Down from the door where it began. 

Now far ahead the Road has gone, 

And I must follow, 

if I can, 

Pursuing it with eager feet, 

Until it joins some larger way, 

Where many paths and errands meet. 

And whither then? I cannot say. 

- J.R.R. Tolkien

Tässä sitä taas ollaan. Kaipuu maailmaan!

No ei se sitä kuitenkaan tarkoita, etteikö tässä olisi maailmalla, onnellisesti 

ja näinkin on hyvä. 

Mutta kun on syntymässään saanut jalat, jotka haluaa painautua tiehen ja 

lähteä kulkemaan, on taas niin vaikea saada ne pysymään aloillaan.

Sydän pakahtuu ja kurkkua kuivaa, silmänurkkiakin polttaa.. ihan kuin joku sairaus!

Olen onneksi matkalla mieheni kanssa, se matka on eri tarina, kaunis tarina.

Tämä kaipuu on aivan kuin kaipaisin kotiin, jossa en ole vielä ollut. 

Matkoja on mahtunut tähän vuoteen, se on ihanaa ja niistä kiitollisina 

laitan kuvasia tänne katseltavaksi.

Kööpenhaminaan tehtiin 2-vuotis hääpäivän juhlistamismatka huhtikuussa. 

Kevään ensimmäiset lämpimät aurinkopäivät sattuivat osaksemme ja mieheni teki jopa

oman suomenkielisen biisinkin sen innoittamana, minä toimin 

perkussionistitaiteilijana laulelun rinnalla :D

                    "Aurinko paistaa,

                    se on niin ihanaa,

                    se lämmittää... " 

Sittenpä piipahdin ihanaan Lontooseen ihanan Tiinan luo,
kun Köpiksestä kotiuduimme.
Olipa kerrassaan matka tämäkin. Pääsin matkailemaan
Stonehengellekin ja Salisburyyn, WHOAH!
Tässä hieman matkaa kuvina.

Kesäkuussa täyttyi pitkään odotettu unelma, 

matka takaisin Ugandaan. 

Kaksi vuotta oli siitä, kun olimme tulleet Suomeen 

ja oli todellakin aika pakata 

kimpsut ja kampsut ja lähteä katsomaan perhettä siellä.

Olin menossa ensimmäistä kertaa Ugandaan LOMALLE! 

Uskomaton fiilis.

Tottahan toki tuli vähän tehtyä kaikkea kivaa 

pikku hommaa Caring Handsillä,

mutta se nyt on pääasiassa pelkkää hupia :)

Oikea jalkani, jonka olen nimennyt "Kokemusjalaksi" 

sai taas Afrikan pureman lisäksi uutta kolhua. 

Teloin varpaani uima-altaan pohjalla olevaan kiveen 

toisella viikolla ja lääkäri oli sitä mieltä, 

että keppikävelyksi menee... 

piut-paut vaan sun kepeilles... 

Noh, olihan se varvas musta, turvoksissa ja kipeä,

mutta parani!

Matka oli ihana, kuuma, moskiittojenkin täyttämä, 

tuoksuva, hulvaton, ratkiriemukas, 

värikäs, mehevän muikean muhkea ja ilon kyyneleinen!

Tässä "muutamia" kuvia.

ONNEA teille jotka jaksoitte tänne asti!

Lokakuulle suunnitellaan syyslomaa Liettuaan, ihanaa!

tein Couch Surfing accountinkin ja katsotaan nyt 

kopastaanko sitä vai mennäänkö

privaatisti hotelliin.

Syödessä nälkä kasvaa ja mitä enemmän ahmin maailmaa, 

sitä enemmän sitä haluan!

(ps. en tiedä miksi tämä viimeinen kuva on tässä...

kirjoitin tätä ja intuiitiolla vaan laitoin jonkun kuvan loppuu ja

se oli sitten tämä).